Kun käsitykseni rakkaudesta on nyt tullut selväksi edellisen merkinnän myötä, on hyvä katsoa siihen, miten rakkaus kulttuurissa mielestäni esiintyy. Rakkautta ainakin täälläpäin pidetään helposti tietynlaisen onnen mittana elämässä. Itse olen huomannut ehdollistuneeni sille monesti, kun työni puolesta joudun haastattelemaan ihmisiä heidän kotinsa ihmisistä. Tunnen automaattisesti empatiaa heitä kohtaan, jotka eivät ole naimisissa ja asuvat yksin (ainakin heitä jotka ovat tuossa tilanteessa ja vaikuttavat yli 40 vuotiailta). Järjellä ajatellen, tulen siihen tulokseen että elämä voi hyvinkin olla onnellista ilman naimisiinmenoa, tai yhdessä asumista. Vaikka tiedän että rakkautta voi myös ilmaista muissa muodoissa, niin koska avioliitto ja yhdessä asuminen ovat yleisiä keinoja rakkauden tunnustukseksi, niin automaattisesti ajattelen henkilön olevan rakkauden saralla onneton. Uskoisin sen johtuvan nimenomaan siitä, että rakkaus on kulttuurissa korostettua.
Eri kulttuureissa on hieman eri suhtautuminen rakkauteen, mutta joka kulttuurissa rakkauden asemaa elämän kannalta pidetään tärkeänä. Yleisesti ottaen se on myös kahden ihmisen välinen romanttinen rakkaus, jota arvostetaan. Buddhalaisuus on yksi niistä, jossa rakkaus kahden henkilön välillä ei ole niin arvostettua, kuin rakkaus kaikkea, itse elämää kohtaan. Ylipäätänsä aasialaiset ovat ilmeisen pessimistisiä kahden hengen välistä rakkautta kohtaan. Islamilaisessa kulttuurissa, ja afrikassa on paljon maita joissa moniavioliitto on sallittua, mikä osoittaa sen, että heidän käsityksensä romanttisesta rakkaudesta on erilainen kuin meidän. Koska kuitenkin täältä käsin on vaikea löytää erityisen tarkkaa tietoa muiden kulttuurien rakkaudesta, ja myöskin vaikea ymmärtää sitä, niin tässä blogissa keskityn enemmän länsimaisen kulttuurin tapaan ilmentää rakkautta.
Erittäin suosittu elokuvalaji on romantiikka, kuin myös kirjallisuudessa. Näitä elokuvia katsoessa, tai kirjoja lukiessa, ihmiset tuntuvat haaveilevan itsestään samoissa tilanteissa. Yleensä tämänkaltainen haaveilu ei ole hyväksi ihmiselle, sillä vaikka ihmisellä olisi kaikki asiat hyvin, niin monet eivät erityisemmin pidä elämästään. Arkipäiväisyys on ehkä se, mikä elämästä tekee tylsemmän. Rakkaudessa tosin, kun unelmoidaan itsestään romanttisissa tilanteissa, niin tilanteiden käydessä toteen ihmiset vaikuttavat arvostavansa niitä ihan oikeasti. Rakkaudessa on yksi niistä harvoista asioista, joka ihailustaan ja arvostuksestaan huolimatta ei ole yliarvostettua.
Perheiden perustaminen ja hienot häät ovat yleisesti ottaen arvostettuja ja hienoja asioita, ehkä johtuen juuri siitä kuinka paljon rakkautta arvostetaankaan. Yleisesti ottaen rakkauden käsitystä ei tarkemmin mietitä. Ei mietitä, mitä rakkaus oikeasti on ja mitä se tarkoittaa, niin sen arvostus ehkä perustuu nimenomaan siihen että rakkautta pidetään olemassaolevana, ja asiana joka voi toteutua niin kuin unelmissa. Jos rakkautta ei pidettäisi niinkään todellisena ja unelmia täyttävänä, niin koko rakkaus varmana kärsisi. Tämä myös selittänee sen, että rakkauden eteen tehdään kuitenkin paljon töitä, sillä se ei aina ole pelkkää iloa. Siltikin, vaikka vaikeita aikoja tulee eteen, niin monet parisuhteet kestävät ne.
Se saattaa selittää myös sen, että aasiassa, jossa yleisesti ei arvosteta romanttista rakkautta niin paljon, voidaan myös ajatella parisuhteiden olevan hieman onnettomampia. Tosin täältä käsin vastaavan yhteenvedon tekeminen on hankalaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti