Rakkauden käsitys ja näkökulmien vertailu

Rakkaus on sana jonka jokainen ihminen tietää. Kuitenkin monille saattaa olla vaikeaa kuvailla rakkautta jollain muulla tavalla kuin sanalla "rakkaus". Tapoja, joilla kuvata rakkauttan on kuitenkin monia, ja käsityksiä rakkaudesta on myöskin monia. Oma käsitykseni rakkaudesta ei vielä ole täysin selvä, enkä usko että se tulee koskaan olemaan edes lähellä selvää, mutta parhaani mukaan yritän kuvailla rakkautta, ja minun käsitystäni rakkaudesta, tässä merkinnässä.

Ihmisten välinen romanttinen rakkaus on juuri se rakkaus, mitä monet tavoittelevat, ja mitä monet ymmärtävät sanalla 'rakkaus'. Mielestäni kuitenkin rakkaus elämää, asioita ja ystäviä kohtaan ovat myöskin äärimmäisen tärkeitä. Rakkaus näitä asioita kohtaan on monin paikoin se, mikä meitä ajaa eteenpäin. Minua ainakin. On ehkä tärkeää erottaa rakkaus elämästä, asioista ja ystävistä, romanttisesta rakkaudesta, sillä romanttiseen rakkaudeen liitetään usein katkeruutta, kaipuuta ja muitakin negatiivisia tunteita. Evolutiivinen eli biologinen käsitys rakkaudesta tuntuu sivuuttavan rakkauden muut muodot kuin romanttisen. Biologisessa käsityksessä ihminen automaattisesti valitsee kumppaninsa niin, että parhaat jälkeläiset syntyy. Tämä voidaan tietyllä tapaa rinnastaa hyötynäkökulmaan rakkaudesta: ihminen haluaa rakkaudesta hyötyä. Tämä biologinen näkökulma tuntuu hyöty –pointinsa takia hylkäävän rakkauden elämää, asioita ja ystäviä kohtaan. Näitä kohtaan rakkaus on mielestäni hyvinkin ilmeistä, joten biologista teoriaa minun on vaikea hyväksyä täydelliseksi.

Kulttuurirelativismi on teoria, joka voidaan liittää myös rakkauteen, ja ihmisten käsityksiin rakkaudesta. Vaikka filosofit antiikin kreikasta asti ovat yrittäneet selittää olemassaolon syytä, ja tiedemiehet pyrkivät täydellisiin, objektiivisiin tuloksiin, niin relativismi tuntuu äärimmäisen luotettavalta teorialta lähes kaikkeen. Relativismin mukaan asiat ovat kulttuurista riippuvaisia: esimerkiksi moraaliset arvot eivät ole todellisia, vaan kulttuuriin sidonnaisia, mitä muista kulttuureista käsin ei voida ymmärtää. Teorian uskottavuus piilee ainakin siinä, että monissa eri kulttuureissa toimitaan hyvinkin eri tavoin, myöskin rakkauden osalta. Monilla erityylisillä kulttuurilla on eri uskonnot, ja uskonto on tärkeä osa rakkauskäsitystä. Esimerkiksi Buddhalaisuudessa tärkeänä pidetään kahden tyyppistä rakkautta, ja romanttista, itsestä lähtöisin olevaa rakkautta pidetään huonona. Buddhalaisuudella on taustansa ja syynsä tälle käsitykselle (nirvana, jota kohti pitää pyrkiä, ja romanttinen rakkaus estää nirvanan) mutta muutoin romanttisen rakkauden täysi kieltäminen tuntuu epäuskottavalta ja huonolta. Romanttinen rakkaus kuitenkin tuottaa niin paljon mielihyvää ainakin tässä ulottuvuudessa, että sen kieltäminen tuntuu turhalta. Varsinkin, kun muista mahdollisista elämän ulottuvuuksista ei ole saatu relevanttia ja uskottavaa tietoa, niin ei tunnu kannattavalta lähteä seuraamaan rakkauden kieltoa esim koska ”vaikka se tuottaa tässä ulottuvuudessa mielihyvää, niin siitä pidättäytyminen on lopullisesti parempi”.

Eksistentialismi liitettynä rakkauden käsitykseen tarkoittaa täydellistä vapautta muokata itsestään, rakkaudestaan, millaista itse haluaa. Tämä saattaa vaikuttaa monelle ihmiselle mukavalta vaihtoehdolta, sillä ihminen on itse vapaa tekemään mitä itsestään haluaa. Eksistentialistisesta kulmasta rakkaus tuntuu monille ehkä sopivalta: koska ihminen on vapaa rakastamaan ketä haluaa, omat valinnat elämässä ovat merkittäviä. Tosin tällöin hyötynäkökulmaa voidaan lyödä esille eksistentialismiin, sillä jos ihminen vapaasti valitsee kumppaninsa, niin hän voi motiivinaan ainoastaan käyttää omaa hyötyä. Länsimaiseen kulttuuriin on nykyaikoina myös noussut mielipidettä siitä että ”tähtiin kirjoitettu” rakkaus on aitoa. Tälläinen deterministinen maailma tuntuu ehkä oudolta, mutta ennalta määrätyn elämän kokonaisuus voi olla vaikea kumota: jokatapauksessa teet niin kuin teet, et voi tehdä toisin.

Takaisin omaan käsitykseeni rakkaudesta. Se ei ole ehkä täysin mitään näistä. Biologinen näkökulma vähiten tuntuu kiinnostavan minua, mutta eksistentialismin ja relativismin yhteenlaitto ehkä on mielestäni sopivaa rakkauden käsityksessä. Ihminen on itse vapaa tekemään mitä itsestään haluaa, mutta usein kulttuurilla missä elää, on vaikutus käsitykseen.
 
Rakkauden toteuttamisesta ja teoista jotka liittyvät rakkauteen on vaikea kehittää kokonaisvaltaista mielipidettä. Omassa elämässäni rakkaus toteutuu ehkä toteuttamallani itseäni: teen asioita, joita rakastan, ja näen ystäviä joita rakastan. Kaikki tämä tuntuu olevan täydestä itseisarvosta niitä asioita kohtaan: en koe saavani erityistä hyötyä niistä, mutta teen niitä silti. Ehkä myöskin romanttinen rakkaus ilmenee samalla tavalla: romantiikkaa, seurustelua ja seksiä toteuttaa itseisarvosta rakkautta kohtaan, eikä hyödystä. Vielä yhdellä tavalla oma käsitykseni rakkaudesta liittyy vahvoin eksistentialismiin: mielestäni rakkauden puitteissa ei ole sääntöjä. Itseään ja rakkautta jotakin kohtaan saa toteuttaa millä tavalla haluaa, eikä siihen ehkä muiden aatteet vaikuta. Tosin yhteiselon takia yhteisön normeja on hyvä noudattaa yhteisen hyvän puitteissa esimerkiksi ei saa toteuttaa omaa rakkauttaan raiskaamalla pikkupoikia, sillä se on yhteisössä todettu normien vastaiseksi. Mielestäni tilanteessa, jossa kaksi henkilöä rakastaa toisiaan, ei saisi edes kulttuurin normit vaikuttaa. Niin kauan kun he eivät tuota harmia muille, he voivat rakastaa toisiaan parhaalla valitsemallaan tavalla.


Äärimmäisen vaikea aihe. Rakkauden kuvailun vaikeuden vuoksi koko kirjoituksesta tuli yksi iso pläjäys joka paikoin ehkä harhaili asiasta toiseen hieman irrelevantisti. Ehkä sitä meidän kaikkien käsitys rakkaudesta onkin: irrelevanttia harhailua.

-A